Miten vahvistettu kantapää parsitaan silmukoimalla?

Vahvistetun kantapään kantalapussa joka toinen kerros neulotaan kokonaan oikeilla silmukoilla ja joka toisella kerroksella toistuu kahden silmukan mallikerta, jossa joka toinen silmukka on nostetaan neulomatta ja joka toinen on neulotaan oikein. Vahvistettu kantapää on kestävämpi kuin kantapää, joka on kokonaan neulottu pelkkiä oikeita silmukoita käyttämällä. 

Kovassa käytössä myös vahvistettu kantapää lopulta kuluu puhki. Ennen lopullista reikiintymistä silmukat alkavat ohentua ja se onkin sopiva hetki silmukoimalla pelastaa kantapäät lopulliselta reikiintymiseltä. 

Vahvistetun kantapään silmukoinnissa jäljitellään alkuperäisen neuloksen neulepintaa. Yllä olevassa kuvassa punaisella langalla on silmukoitu vahvistetun kantapään kaksi ensimmäistä kerrosta punaisella langalla. 

Seuraavaksi silmukointiväri on vaihdettu mustaan. Ensin on oikealta vasempaan edeten silmukoitu kerros, jossa joka toinen silmukka on nostettu neulomatta ja joka toinen on neulottu oikein. Silmukoitavan alueen ensimmäinen silmukka on nostettu neulomatta ja se on silmukoitu nostettua silmukkaa jäljittelemällä kahden neulekerroksen korkuisena. Seuraava silmukka on neulottu ja se silmukoidaan neulottua silmukkaa jäljittelemällä yhden neulekerroksen korkuisena. Näin silmukointia on jatkettu kerroksen loppuun. Joka toisella silmukalla on jäljitelty nostettua silmukkaa ja joka toisella silmukalla on silmukoitu neulottu silmukka. Lopputuloksena tässä vaiheessa on sahalaitainen musta raita.

Seuraavaksi silmukoidaan vasemmalta oikealle palatessa pelkät neulotut silmukat ja lanka pujotetaan nostettujen silmukoiden ali.

Kahden mustalla langalla silmukoidun kerroksen jälkeen silmukointi muodostaa tasaisen raidan, jossa joka toisen silmukan kohdalla oikea silmukka molemmilla silmukoiduilla kerroksilla ja joka toisella kerroksella on kahden kerroksen yli menevä nostettu silmukka.

Vahvistetun kantapään silmukoinnin harjoittelu kannattaa aloittaa korjattavasta sukasta poikkeavalla värillä, jolloin silmukoidut silmukat erottuvat helpommin. Väreillä voi myös leikitellä ja värejä vaihtelemalla saa aikaiseksi erilaisia raitoja ja kirjoneuleelta näyttävää pintaa.

Tässä kirjoneuleraita on syntynyt siten, että oikealta vasemmalle tullessa on silmukoitu punaisella langalla sekä nostetut että neulotut silmukat ja takaisin vasemmalta oikealle palattaessa silmukointilanka on vaihdettu mustaan lankaan, jolla on silmukoitu joka toinen neulottu silmukka.

BONUSVINKKI

Usein paljon käytetyissä sukissa pohja saattaa olla aavistuksen huopunut ja silmukoita on vaikea erottaa pohjasta. Luonnonharjaksista tehdyllä vaateharjalla silmukat saa selvemmin esille, kun neuletta harjaa alkuperäisen neulomissuunnan mukaisesti. Harjatessa neuloksen kuidut järjestäytyvät alkuperäiseen asentoonsa ja silmukat on sen jälkeen helpompi erottaa. Harjaaminen poistaa myös pohjaan tarttuneet roskat kuten esimerkiksi kotieläinten karvat, jotka eivät yleensä pesussakaan helposti irtoa neuloksesta. 

Silmukoimalla parsiminen

Silmukoimalla parsiminen on paras tapa korjata neuleita, jos haluaa lopputuloksen olevan mahdollisimman huomaamaton. Silmukoimalla saa myös toteutettua näyttäviä näkyviä korjauksia.

Näkymättömän lopputuloksen saavuttamisessa parsimislangalla on keskeinen rooli. Mikäli mahdollista, käytä samaa lankaa, jolla alkuperäinen neule on valmistettu. Jos samaa lankaa ei ole saatavilla, valitse korjattavan neuleen kanssa mahdollisimman saman värinen ja paksuinen lanka. Alla olevassa kuvassa pieni harmaa alue värikkäiden alueiden keskellä on silmukoitu sukkalangan värisellä langalla.

Silmukoimalla voi vahvistaa oikeita ja nurjia silmukoita sekä kirjoneuleita. Silmukoinnin harjoittelu kannattaa kuitenkin aloittaa yksivärisestä tai raidallisesta vaaleahkosta sileästä neuloksesta. Villasukkien sileiden pohjien paikkaaminen on hyvä silmukointikohde aloittelijalle.  Mustasta ja muista tummista värisävyistä silmukat erottuvat huonosti ja silmukoiden jäljittely saattaa olla sen vuoksi haastavaa. Samoin teollisesti valmistettujen ohuiden neuleiden silmukointi siististi vaatii vähän enemmän kokemusta silmukoinnista.

Silmukoimalla voi korjata reikiäkin, mutta helpointa silmukointi on siinä vaiheessa, kun reikä on vasta syntymässä. Tuossa vaiheessa neule on kulutuksessa ohentunut, mutta kaikki silmukat ovat vielä ehjät. Neuleita kannattaakin säännöllisesti käydä läpi ja tarkistaa, että niistä ei löydy ohentuneita kohtia. Itse tarkistan villasukkien kunnon aina pesun jälkeen.

Silmukoinnissa vahvistetaan alkuperäisen neuloksen ohentuneet silmukat pujottelemalla neulan avulla parsintalanka alkuperäisen neuloksen silmukoita jäljitellen yksi kerros kerrallaan. Paras työväline silmukointiin on tylppäpäinen kanavaneula. Parsittavan sukan sisälle kannattaa asettaa tuki, joka pingottaa parsittavan alueen sileäksi. Tässä toimii hyvin parsinsieni, mutta myös esimerkiksi lasipurkin metallinen kansi ajaa saman asian. 

Ohentuneen kohdan silmukointi kannattaa aloittaa muutamia kerroksia ennen ohentuneen kohdan alkua, jolloin silmukoitu paikka kiinnittyy sukan ehjään osaan eikä heti kulu puhki vahvistetun kohdan vierestä.

 

Silmukat muodostavat oikealla puolella v:n muotoisia kuvioita. Aloita pujottamalla lanka ensimmäisen silmukan v-pohjukkaan.

Tästä alkaa silmukoiden jäljittely. Seuraa vahvistettavan silmukan muodostamaa lenkkiä ja pujota neula silmukan yläreunan kautta seuraavan kerroksen silmukan muodostaman lenkin läpi. Pujota neula tämän jälkeen takaisin ensimmäisen silmukan pohjukasta sisään ja tuo neula ulos samalla kerroksella olevan viereisen silmukan pohjukasta. Ensimmäinen silmukoitu silmukka on valmis.

Etene silmukoinnissa vahvistettavan alueen kerroksen loppuun silmukka silmukalta. Kun olet silmukoinut alueen reunimmaisen silmukan, on aika kääntyä ja siirtyä seuraavalle kerrokselle. Silmukoinnin reunasta tulee siisti, kun pujotat langan paikattavaa aluetta seuraavien kahden silmukan välistä uudelle kerrokselle, silmukoitavan kerroksen aloitussilmukan pohjukkaan.

Tämän jälkeen silmukointi jatkuu toiseen suuntaan samaan tapaan kuin silmukoit ensimmäisenkin kerroksen. Nyt silmukat kiinnittyvät alareunastaan edelliseen silmukoituun kerrokseen.

Pikkuhiljaa ohentunut kohta peittyy silmukoinnin alle.

Silmukoimalla voi vahvistaa isompiakin alueita ja käyttää alueiden vahvistamisessa erivärisiä lankoja.

Kun silmukoidaan useammasta erivärisestä langasta muodostuvaa pintaa, täytyy eri väreillä silmukoidut alueet sitoa toisiinsa. Ala- ja yläreunasta alueet sitoutuvat toisiinsa samaan tapaan kuin yksivärisellä langalla silmukoitaessa. Uudella värillä alkava kerros silmukoidaan kiinni edellisen kerroksen silmukoihin.

Myös sivusta eri väriset alueet sitoutuvat yhteen, kun käännöskohdassa langan pujottaa viereisen silmukkarivin kautta samaan tapaan kuin silmukka sidottiin yllä vahvistettavaan neulokseen. Tässä esimerkissä harmaa lanka pujotetaan samalla kerroksella vastaan tulevan mustan alueen ensimmäisen ja toisen silmukan välistä. Muista kiristää käännöslenkkiä riittävästi, jotta erivärinen lankalenkki ei jää rumasti näkyviin.

           

Farkkujen paikkaaminen huomaamattomasti

Kun farkkuihin syntyneen kuluman tai repeämän haluaa korjata mahdollisimman huomaamattomasti, ompelulangan värin valinta on yksi tärkeimmistä työvaiheista. Farkuissa on uskomattoman paljon sävyeroja, joten jos farkkuja korjaa paljon, kannattaa hankkia runsas kokoelma erisävyisiä sinisiä ja siniharmaita ompelulankoja.

Sopiva väri löytyy, kun lankoja asettelee kankaan päälle.

Tässä tapauksessa päädyin valitsemaan kaksi eriväristä lankaa. Paikkaan reiän ensin paremmin taustaan maastoutuvalla langalla. Tämän jälkeen voi toisella sävyllä tikata ensimmäisten tikkausten päälle joitain edestakaisia tikkauksia, jolloin paikkaukseen syntyy farkkukankaan tapaan sävyeroja. Jos paikattava alue on iso ja esimerkiksi polven kohta on vaaleampi kuin ympäröivät alueet, voi olla tarpeen käyttää useitakin erivärisiä lankoja.

Varsinkin polvissa paljon käytettyjen farkkujen kangas on yleensä venynyt ja menettänyt alkuperäisen muotonsa.

Reikiintynyt tai ohentunut kohta kannattaa sen vuoksi ensin silittää muotoonsa. Jos paikkamisen tekee silittämättä, polveen jää melko varmasti ikävä polvipussi. 

Silittämällä myös paikattavan reiän yleensä saa pienemmäksi ja repeämän reunat asettuvat siistimmin vastakkain. 

Reikiintyneen kohdan tausta kannattaa vahistaa tukevalla silitettävällä tukikankaalla tai vanhoista pehmeäksi kuluneista farkuista leikatulla paikalla. 

Jos reikä on iso tai paikattava alue kovin ohueksi kulunut, silloin kannattaa käyttää korjattavien farkkujen kanssa mahdollisimman saman varistä farkkupaikkaa. Farkkupaikan kanssa ei haittaa, vaikka paikka jäisi osittain näkyviin paikattavan kohdan alta. Silitettävän tukikankaan avulla paikattava reikä on kuitenkin helpompi saada pysymään oikeassa muodossaan ompelun aikana.

Paikkaaminen tehdään ompelukoneella edestakaisin tikkaamalla farkkukankaan langansuunnan mukaisesti. Farkuissa on pystysuuntaisia langansuunnan mukaisia viiruja ja ompeleet maastoutuvat näiden viirujen sekaan, kunhan ompelulangan värin osaa valita oikein.

Tämä nurjalta puolelta otettu kuva näyttää havainnollisemmpin ompelusuunnan. Itse yleensä aloitan paikkaamisen reiän läheltä ja sen jälkeen tikkaan reiän ympärystä laajemmalta alueelta. Tällä etenemisjärjestyksellä taustalla oleva paikka on helpompi kiinnittää farkkuihin ilman kupruja ja reiän reunat saa asettumaan oikeille paikoilleen varmemmin.

Tässä lopputulos. Paikattu polvi on katsojasta päin oikealla.

 

Miten korjaat farkkujen takataskun viereen tulleen repeämän?

Ensimmäiset repeämät mukavan pehmeäksi kuluneisiin farkkuihin ilmestyvät usein taskujen viereen tai polviin. Taskun viereen ilmestyneiden repeämien paikkaamisessa on omat haasteensa. Jos taskun purkaa koko revenneen sivun osalta ensin pois, itse reiän korjaaminen on helppoa. Tämän jälkeen taskun kiinnittäminen takaisin huomaamattomasti voikin olla isompi työ, koska usein taskuissa on näyttävät tikkaukset. On toki mahdollista hankkia samanväristä tikkauslankaa ja tikata tasku takaisin kiinni vanhoja tikkauslinjoja pitkin, mutta siistin lopputuloksen saavuttamiseksi on hyvä tikata koko taskun ympärys. Usein muut farkuissa olevat tikkaukset ovat tässä vaiheessa tosin jo niin kuluneet, että uudet tikkaukset luultavasti erottuvat aika hyvin. Taskun paksuissa yläkulmissa olevien vahvistusten tikkaukset tavallisella ompelukoneella saattavat myös tuottaa pieniä haasteita. Ja vaikka tikkaus onnistuisikin, on taskun purkamisessa ja uudelleen kiinnittämisessä kohtuullisen paljon työtä.

Olen vuosien varrella kehitellyt taskujen viereen tulleiden repeämien korjaamiseen melko helpon tekniikan, joka sen lisäksi säästää alkuperäiset tikkaukset ja kestää hyvin.

Näissä farkuissa vasemman taskun ylänurkka on jo melko pahasti repeytynyt ja oikean taskun ylänurkassa on jonkin verran kulumaa, joten sekin kannattaa vahvistaa samalla kertaa.

 

Isomman repeämän taakse silitin ensin pienen palan tukikangasta. Näin repeämä pysyy paremmin kuosissaan, kun sitä alkaa paikkaamaan.

Tämän jälkeen kiinnitin nurjalle puolelle yhtenäisen farkkupaikan. Paikatun kohdan alla oleva tukipaikka ei korjauksen jälkeen juurikaan ulos päin näy, mutta huomaamattomman lopputuloksen varmistamiseksi paikka on tässä kiinnitetty vaaleampi puoli korjattavan kohdan kanssa vastakkain. 

Paikan täytyy olla sen verran iso, että se ulottuu reilusti taskujen alle.

Seuraavaksi ommellaan farkkujen värisellä langalla alla oleva paikka keskitakasaumaan kiinni aivan tikkauslinjan viereen.

Sitten alkaakin varsinainen reiän paikkaus. Nosta taskua repeämän verran irti miehustasta ja kiinnitä revennyt kohta kiinni alla olevaan paikkaan edestakaisin ompelemalla. 

Tässä tavoitteena oli mahdollisimman huomaamaton paikka, joten paikkaamisessa on käytetty farkkujen väristä ompelulankaa. 

Tämän jälkeen paikka ommellaan kiinni taskun sisäpuolelle. Kun paikka kiinnitetään reilusti taskun sisäpuolelle, kuluneen kohdan ympärille syntyy nurjalle puolelle tukeva tausta, joka estää uusien kulumien syntymisen korjatun kohdan viereen. Tai jos uusia kulumia ilmestyy, ne on helppo korjata, kun alla on valmiiksi jo tuki olemassa.

Lopuksi tasku ommellaan alla olevaan paikkaan kiinni. Ompelu tapahtuu farkkujen värisellä langalla aivan tikkauslinjojen viereen, jolloin taskun kiinnittävä ommel maastoutuu tikkauksen viereen. 

Lisäksi kannattaa kiinnittää paikka kaikkiin muihinkin tikkauslinjoihin, joiden yli paikka ulottuu. On hyvä välillä silittää paikattavaa aluetta, jotta siihen ei jää ikäviä kupruja. Nurjalta puolelta lopputulos näyttää tälle.

Vertailun vuoksi tässä vielä tilanne nurjalla puolella ennen paikkausta.

Tältä paikattu kohta näyttää läheltä tarkasteltuna.

Vähemmän kuluneen taskun kulman vahvistin muutamalla taskun viereen ommellulla edestakaisompeleella ja sen lisäksi tässä on ommeltu tukiompeleet taskun tikkausten viereen sekä taskun sisäpuolelle.

 

Kannattaako farkkuja korjata?

Yhden farkkuparin tuottamiseen kuluu noin 10 000 litraa makeaa vettä. Farkut valmistetaan puuvillasta. Meillä Suomessa on hyvät jätevedenpuhdistusjärjestelmät ja puhdasta juomavettä riittää kaikille, mutta puuvillaahan ei viljellä Suomessa. Puuvillateollisuus kuormittaa maapalloa raskaasti ja kuluttaa makean veden vesivarantoja juuri siellä, missä puhtaasta juomavedestä muutenkin on puute. Kuormittava on myös farkkujen valmistusprosessi. Indigovärjäys ja erilaiset vaalennus- ja pintakäsittelyt, joilla farkuista tehdään jo uutena kuluneen näköiset, vaativat omalta osaltaan myrkyllisten kemikaalien käyttöä. Luonnon lisäksi nämä kemialliset prosessit ovat vaarallisia myös ihmisille, jotka näihin työvaiheisiin osallistuvat.

Kun farkut on hankkinut, niitä siis kannattaa käyttää mahdollisimman pitkään. Farkkujen elinikää voi pidentää pesukertoja vähentämällä. Ja siinä vaiheessa, kun ohentumia tai reikiä alkaa ilmestyä, niitä kannattaa paikata. Korjaamalla farkkujen elinikää voi jatkaa jopa vuosia. 

Jos minun pitäisi pistää järjestykseen mieluisimmat vaatteiden korjauskohteet, niin farkkujen korjaaminen on ehdottomasti parsimisen ohjella TOP3-listalla. Aiemmin olen tavoitellut farkkujen paikkaushommissa mahdollisimman näkymätöntä lopputulosta, mutta viime aikoina olen innostunut sashiko-kirjonnasta farkkujen paikkaamisessa. Haaroihin ilmestyneet kulumat korjaan kuitenkin yleensä ompelukoneella ja yritän saada lopputuloksesta mahdollisimman näkymättömän. Näkyvät korjaukset toimivat mielestäni paremmin polvissa, reisissä ja taskujen viereen tulleissa repeämissä.

Siinä vaiheessa, kun farkut alkavat olla mukavasti pehmennet, niihin yleensä ilmestyy ensimmäiset kulumat.

Näiden farkkujen omistaja oli viisaasti säästänyt lahkeiden lyhennyksestä jääneet tilkut ja ne pääsivät nyt vahvikkeeksi reiän alle. Kiinnitän paikan alle tulevan vahvikkeen yleensä nurjalta puolelta neulaamalla. Tämän jälkeen lisään tarvittaessa neuloja vielä oikealle puolelle. Vahvikepaikkojen reunat on helppo hahmottaa nurjalle asettujen neulojen avulla. Harsiminen tässä kohta ajaisi saman asian, mutta itse olen vähän laiska harsija ja säästyyhän siinä työaikaakin, jos pelkkien neulojen avulla pärjää.

Itsestään valossa haihtuvalla tussilla on kätevää piirtää ruudukko kirjonnan tueksi. Kun apuviivat piirtää itsestään haihtuvalla tussilla, kirjontatyössä täytyy kuitenkin olla nopea. Tussi tosiaan valossa haihtuu joskus nopeammin kuin kirjontatyö etenee.

Kirjontalinjojen suunnitteluun kannattaa uhrata muutama hetki. Kuvion voi tarvittaessa piirtää ensin ruutupaperille ja tehdä siihen suunnitelman kirjonnan etenemisestä. Nurjalle puolelle ei saa syntyä pitkiä lankajuoksuja. Varsinkin lahkeissa on kurja, jos housuja päälle pukiessa varvas tarttuu nurjalla puolella olevaan lankajuoksuun. 

 Tässä kuviossa olen ensin kirjonut kuvion vaakaviivat. Pystyviivoja kirjoessa kuvio pikkuhiljaa alkaa tulla esille. Tämä on sashiko-kirjonnan kiehtovin vaihe.